Janin (330) vaaliblogi

Yksi suurehko puolue on aloittanut vaalikampanjansa, jossa kuulemma pelotellaan suomalaisen yhteiskunnan kahtiajaolla. Toinen suurehko puolue on puheenjohtajansa suulla tuominnut tämän kovin sanankääntein. Kyseinen puheenjohtaja väittää, että tätä kahtiajakoa ei olisi olemassa nykypäivän Suomessa.

Suomalainen yhteiskunta ON LUOKKAYHTEISKUNTA, PISTE!

Tämä tosiasia ei muuksi muutu sen takia, ettei siitä viime vuosina ole juuri puhuttu. Lähes täydellinen porvariston hegemonia yhteiskunnan eri osa-alueilla, ja erityisesti tiedonvälityksessä on suurimpia syitä siihen, että kansalaiset eivät tätä täysin tiedosta. Vielä.

Kun käsittelemme muutamia peruskysymyksiä, niin voimme todella selkeästi havaita yhteiskunnan luokkaluonteen;

Kuka päättää tuotannollisen toiminnan määrästä, laadusta, ja sijoituspaikasta?

-pääoma

Kuka kilpailuttaa eri seutukuntia, kuntia ja alueita, sekä myös alihankkijoina toimivia pienyrityksiä mahdollisimman voitollisen tuotannon aikaansaamiseksi (itsensä kannalta)?

-suurpääoma

Kuka loppujen lopuksi on suorassa törmäyskurssissa kaikkien työtätekevien väestönkerrosten etujen kanssa?

-edelleen, pääoma

Kapitalistinen tuotantotapa perustuu kaikkien kilpailuun kaikkia vastaan, josta selviytyy väliaikaisesti voittajana kaikkein häikäilemättömimmät toimijat. Pitkällä tähtäimellä, voittajia ei ole. Kapitalistinen tuotanto ei perustu todellisiin tarpeisiin, vaan pääoman voitolliseen sijoittautumiseen markkinoilla. Kapitalismi myös väistämättä luo alati pahenevia ylituotantokriisejä. Yksittäisen kapitalistin on kilpailussa pärjätäkseen jatkuvasti sijoitettava yhä suurempia summia kiinteään pääomaan. tämä johtaa toisaalta jatkuvaan työntekijöiden määrän vähenemiseen tuotantoyksikköä kohti, ja toisaalta voiton suhdeluvun laskuun, joka johtaa koko järjestelmän umpikujaan. Seurauksena siitä on lähes väistämättä sotia ja yhteiskuntien perustuksien järkkymistä.

On harmillista, että Suomen suuret (muka-)työväenpuolueet esittävät olevansa työväen asialla vain ja ainoastaan vaalien edellä. Muistelkaapa edellisten vaalien aikaa, ja verratkaapa mitä silloin luvattiin, ja mitä sitten toteutettiin. Jälki on surullista. 

Leon Trotski, eli Leon Davidovich Bronstein, syntyi Venäjällä vuonna 1879, ja kuoli maanpaossa Meksikossa vuonna 1940 Stalinin agentin lyötyä häntä jäähakulla päähän. Trotski oli ehdottomasti viime vuosisadan merkittävimpiä henkilöitä, niin kirjallisen tuotantonsa, kuin käytännön poliittisen työnsäkin ansiosta. Hän oli viimeinen aito vallankumouksellinen, joka oli jäljellä lokakuun vallankumouksen sukupolvesta, Stalinistisen Neuvostoliiton näytösoikeudenkäyntien jälkeen, 1936-38. Trotski oli myös ensimmäinen, joka todenteolla analysoi Neuvostoliiton rappeutumiskehitystä Stalinin hallintokauden aikana. Tämä analyysi tuotti mm. seuraavat teokset: The revolution betrayed (petetty vallankumous), Jatkuva vallankumous, sekä Stalinismi ja Bolsevismi. On erittäin tärkeää todeta, että Neuvostoliiton Stalinistisen hallinto pyrki heikentämään työväenluokan voimaa maailmanlaajuisesti, pelastaaksen oman valtansa perustan. Stalinismin historiallinen rooli oli ylläpitää tasapainoa kapitalistisen leirin ja itsensä välillä, mikä oli omiaan siirtämään eteenpäin työväenluokan historiallisen tehtävän toteuttamista, kapitalistisen talouden korvaamista sosialistisella.

Trotski on tänään äärimmäisen tärkeä siksi, että hänen ajatuksensa edustavat aitoa sosialistista ja kommunistista työväenperinnettä, joka on välttämätöntä nostaa uuteen arvoonsa, jotta välttyisimme kapitalistisen anarkian tuhoisilta seurauksilta. Sosialistinen maailmanpuolue on ehdottoman välttämätöntä luoda, jotta voimme yhdessä luoda paremman ja kestävän tulevaisuuden koko ihmiskunnalle.

 Seuraavassa Trotskin testamentin valittuja lauseita:

“…I have no need to refute once again the stupid and vile slander of Stalin and his agents: There is not a single spot in my revolutionary honour. I have never entered into any behind-the-scenes agreements or even negotiations with the enemies of the working class.”

“…For forty-three years of my conscious life I have remained a revolutionist; for forty-two of them I have fought under the banner of marxism. If I had to begin all over again I would of course try and avoid this or that mistake, but the main course of my life would remain unchanged. I shall die a proletarian revolutionist, a marxist, a dialectical materialist, and, consequently, an irreconcilable atheist. My faith in the communist future of mankind is not less ardent; indeed it is firmer today, than it was in the days of my youth.”

“…life is beautiful. Let the future generations cleanse it of all evil, oppression, and violence and enjoy it to the full”

Leon Trotsky.

Mexico february 27th 1940

Marxilainen työväenliitto tulee lähitulevaisuudessa suomentamaan Trotskin tärkeimpiä kirjoituksia. Tällä hetkellä on saatavissa Neljännen internationaalin siirtymäohjelma, hintaan 2 euroa.

Vihdoinkin vaaliesitteeni on valmis, ja saan sen jakoon, alkaen huomenna tiistaina 27.2. Vaaliohjelmamme on myös valmiina, ja luettavissa MTL:N kotisivuilla www.mtl-fi.org Lukekaa… ja ajatelkaa.

Nykyään puhutaan usein punavihreydestä poliitttisena aatteena. Tätä väriyhdistelmää ei ole kukaan syvemmin analysoinut, mitä se itseasiassa tarkoittaa. Mutta pääasiallisesti  kyseessä on yhdistelmä pehmeitä arvoja, kuten ympäristön huomioonottamista, sosiaalista oikeudenmukaisuutta, ja niin edelleen. Punavihreys jättää yleensä ottamatta kantaa yhteiskunnan luokkaluonteeseen. Puolustetaan mm. peruspalveluja, kestävää kehitystä, ja tasa-arvoa, mutta ei mietitä sitä, että voivatko punavihreät tavoitteet toteutua kapitalistisen globalisaation olosuhteissa.

Katsotaanpa tämän päivän todellisuutta ihan suomalaisesta näkökulmasta. Maassamme on jatkunut hyvä tai erittäin hyvä talouskasvu hyvin pitkään, pientä notkahdusta lukuunottamatta 90-luvun puolivälistä alkaen. Viimevuonna talouskasvu huipentui 5,9 prosenttiin, mikä on EU:n piirissä aivan huippuluokkaa. Tästä suunnattomasta talouden ja työn tuottavuuden kasvusta huolimatta kansalaiset elävät kriisitunnelmissa, eikä täysin syyttä. Talouskasvu on tuonut mukanaan äärimmäisen nopean tuloerojen kasvun, pätkä- ja silpputyöt, massiivisen energiankulutuksen lisääntymisen ja uudenlaisen piika/renki-yhteiskunnan, missä palveluelinkeinojen yksityisyrittäjät koettavat parhaansa mukaan saada leipänsä varakkaan eliitin mukavuudenhaluun vedoten. Samalla, tehtyjen työtuntien määrä on Suomessa edelleenkin pienempi, kuin ennen 90-luvun alun lamaa. Kotitalouksien voimakkaana pysynyt kulutus on rahoitettu velanotolla, johon toistaiseksi alhaisena pysynyt korkotaso on antanut mahdollisuuden. Ja nyt, lisäarvoa tuottavat työpaikat karkaavat nopeaa vauhtia maamme rajojen ulkopuolelle, pääoman rynnätessä orjatyövoiman ja helposti ryöstettävien luonnonvarojen perässä. Sopii miettiä sitä, että  mitenkäs sitten käy, kun talouskasvu väistämättä hiipuu?

Mielestäni on täysin selvää, että 2000-luvun haasteet edellyttävät suunnitelmallisuutta taloudessa, työelämässä, sekä luonnonvarojen käytössä ja ympäristön tilan parantamisessa. Talouseliitti kuitenkin ajaa täysin samaa leikkausten ja joustojen uusliberalistista ohjelmaa niin talouskasvun, kuin lamankin aikana. Laman aikana politiikkaa perustellaan laman voittamisella, nousukauden aikana laman ehkäisemisellä. Samalla, kun työväki joustaa ja kurjistuu, ei luonnonvarojen ja energian tuhlaus vähene missään määrin.

Vihreää ei ole ilman punaista. Mitään ekologista, tai vastuullista markkinataloutta ei ole olemassa. Siitä huolimatta, että suurpääoman puolue omassa kampanjamateriaalissaan niin väittääkin. Tästä pitää huolen kapitalismin imperialistinen kehitysvaihe. Työpaikkojen, peruspalvelujen, tasa-arvon, ja ympäristöarvojen taistelu on yhtä ja samaa taistelua yhteistä vihollista vastaan. Tarve vastaan tuhlaus, turvallinen työelämä vastaan pätkätyöt, suunnitelma vastaan anarkia, työ vastaan pääoma!