Biopolttoaineet
http://www.mtl-fi.org/artikkelit/1188768545093000.html
Kohoavien raakaöljyn markkinahintojen seurauksena on tullut mahdolliseksi
tuottaa polttoaineita bioraaka-aineista kohtuullisen kannattavasti. Tämä
pätee erityisesti aasialaiseen palmuöljyyn ja lähinnä etelä-ja
keskiamerikassa tuotettuun ruokosokeritisleeseen.
Tämän lisäksi kiinnostusta biopolttoaineisiin on lisännyt huoli
ilmastonmuutoksesta, jonka hillitsemiseen biopolttoaineet on nähty
osaratkaisuna. Erilaiset “vihreät” järjestöt ja puolueet ovat usein olleet
innostuneita biopolttoaineiden tarjoamista mahdollisuuksista.
RUOKAA VAI POLTTOAINETTA?
Olennaisin vaaratekijä kasvavassa biopolttoainekasvien viljelyssä on se,
että viljelyspinta-ala, joka käytetään polttoainetuotantoon, on suoraan pois
ravinnontuotantoon käytettävästä pinta-alasta ja/tai luonnonympäristöistä,
kuten sademetsistä. Tämä pätee aivan erityisesti alueilla, joilla kyseinen
tuotanto on kannattavinta, eli Etelä-Aasiassa ja eteläisessä Amerikassa.
Lisäksi, on huomattava, että näillä alueilla suuret väestönosat elävät
absoluuttisessa köyhyydessä ja aliravittuina.
Näin ollen biopolttoaineiden tuotannosta on hyvin nopeasti tulossa hyvin
konkreettinen luokkataistelukysymys. Konkreettisesti ja välittömästi
lisääntyvä biopolttoainekasvien viljely koskettaa viljelyalueiden asukkaita;
pienviljelijöitä ja maataloustyöläisiä. Yleisesti varsinkin Etelä-Amerikassa
mm. Brasiliassa tilanne on se, että sokeriplantaasien omistajat ajavat
pakkokeinoin pienviljelijöitä mailtaan laajentaakseen tiluksiaan. Entisille
pienviljelijöille ei jää muita vaihtoehtoja, kuin näläkuolema, tai
työskenteleminen sokeriparonille surkeissa olosuhteissa ja surkealla
palkalla.
Biopolttoaineiden lisääntyvä tuotanto johtaa myös maailmanmarkkinoilla
nopeaan viljatuotteiden hinnannousuun (tämä on jo todellisuutta nykyään).
Käytettävät viljelyalat ovat maailmassa jo hyvin rajalliset, eikä
biopolttoaineiden tuotantoa voida oleellisesti lisätä ilman, että
ruoantuotanto vähenee. Myös sademetsistä raivattava viljelymaa on hyvin
kyseenalainen ratkaisu, koska korvaamattomat luontoarvot ovat tällöin
uhattuna.
LIIKENTEEN KASVU JA KASVAVA TARVE LIIKENNEPOLTTOAINEILLE
Tieliikennemäärät onvat olleet jatkuvassa kasvussa maailmanlaajuisesti.
Samalla, autojen keskikoko ja polttoaineenkulutus yksikköä kohti on noussut.
Tämä ei ole sattumaa, vaan on huomattava, että autoteollisuus pyrkii
nimenomaisesti markkinoimaan ja myymään suurempia automalleja, koska niiden
tuotannosta ja myynnistä on mahdollista saada suurimmat voitot. Myös
öljy-yhtiöiden välittömät intressit ovat samansuuntaiset. Myös
työväenluokkaisille ihmisille suunnattu mielikuvamarkkinointi suosii
siirtymistä yhä suurempiin kulkuneuvoihin. Tämä on mahdollista monelle vain
suuren velkaantumisen kautta.
RATKAISUJA
On havaittava, että on aivan välttämätöntä siirtyä energian säästöön mitä
pikimmin erityisesti liikenteen osalta. Kestävää keinoa kattaa lisääntyvä
kysyntä liikennepolttoaineille ei ole olemassa, vaan liikenne ja
kulkuvälineiden koko ja muut ominaisuudet tulee suunnitella niin, että
liikkumisesta aiheutuu mahdollisimman vähän kasvihuonepäästöjä ja energiaa
käytetään hyvin tehokkaasti.
On siis aivan selvää, että yhtiövalta ja kapitalismin lainalaisuudet eivät
avaa minkäänlaista mahdollisuutta toteuttaa sosiaalisesti ja ekologisesti
kestävää liikennöintiä nyt, eikä tulevaisuudessa. Ns. demokraattinen
hallintokoneisto on täysin kyvytön tekemään päätöksiä, jotka olisivat
suuryritysten etujen vastaisia ja poikkeaisivat markkinatalouden yleisestä
dynamiikasta.
Uskottavan sosialistisen liikkeen tulee tutkia myös tällä alalla tapahtuvia
muutoksia, ja ottaa niihin kantaa avoimesti ja selkeästi.
faktaa:
Palmuöljyn suurimmat tuottajat: Malesia ja Indonesia yht. 80%
kokonaistuotannosta (palmuöljystä valmistetaan ns. biodieseliä)
Sokeriruo´osta ja maissista valmistettavan bioetanolin suurimmat tuottajat:
Keski- ja Pohjois-Amerikka, yht 41,4 % tuotannosta. Etelä-Amerikka, 34 %
tuotannosta.
__Jani Poimala
__31.8.2007
